keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

RV 32

Rv 31+2 ja nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että tää ei ole enää kivaa. Tai no jotkut asiat
on samalla hauskoja, mutta myös ärsyttäviä, kuten esimerkiksi tää masu. Samalla kun
ärsyttää että masu on tiellä, se myös naurattaa kuinka se on aina tiellä:D Ja asiat eivät
putoa suoraan lattialle vaan osuu aina masuun ja paidalta masun kohdalla näkyy tyyliin
viikon ruokalista:D Mä oon kuitenkin selvityny tosi pitkälle ilman mitää ongelmia, mutta
juhannuksena jostain syystä alkoi kaikki ongelmat. Eikä noi ongelmat nyt ainakaan vielä
mitään valtavia, mutta ne alkaa ärsyttämään. 



Ennen juhannusta tottakai mun tahti oli hidastunut ja tottakai raskaus näkyi ja tuntui, mutta
nyt ne ongelmat kasvoi. Mulla ilmestyi liitoskipuja ja iskiaskipuja. Eikä ne nyt koko ajan ole
päällä, mutta joka kerta kun nousee ylös, ei voi tietää voiko liikkua normaalisti vai sattuuko
kamalasti. Inhottavinta näissä on se, että normaalisti jos on kropassa joku jumi tai kipu niin
liikkuminen auttaa. Nyt jos sattuu, niin pakko mennä lepäämään, ei edes pysty liikkumaan.
Neuvolassakin otin puheeksi kuinka ärsyttävää kun ei voi liikkua läheskään samaa tahtia
kun normaalisti ja kuinka paljon joudun lepäämään. Vastaukseksi sain, että jos väsyttää ja
mahdollista, niin lepää. Jos on kipuja, lepää. Jos kroppa sanoo niin, lepää. Mä en enää
jaksa levätä! Vaikka kuinka haluaisin tehdä asioita, ei kroppa anna siihen mahdollisuutta. 



Mitä mä sit tekisin jos pystyis? Haluaisin laittaa enemmän kotia valmiiks vauvalle ja siivota
kun toinen on töissä ja mä lomalla. Ärsyttävää, että päättää siivota kun toinen on töissä, ja 
joo itse pääsee hyvään vauhtiin, mutta joutuu kuitenkin pyytämään toista vielä töiden
jälkeen esimerkiksi imuroimaan, kun itse on niin kipeä ettei vaan pysty. 
Eniten kuitenkin mitä tällä hetkellä odotan, on vaunulenkit. Tai no lähinnä se, että pääsisi
liikumaan, mutta todennäköisesti vauva pitää olla mukana niin ainakin vaunulenkeillä
pääsee hyvin liikkeelle:D 
Ja joku varmaan sanoo, että eihän mikään estä nytkään liikkumasta. No ihan totta, mutta
itse liikkuminen tekee suurimman osan ajasta tällä hetkellä kipeää ja jos ei itse liikkuminen
tee kipeää, nii ainakin liikkumisen jälkeen ei tarvitse edes haaveilla pariin päivään
pystyvänsä tekemään mitään.



No entäs löytyykö tähän ''kurjuuden'' keskelle mitään hyvää? No mieli on ainakin ollut loman
ajan hyvä! Lukuun ottamatta yhtä kipuilu päivää kun sattui niin paljon, että teki mieli heitellä
toista puoliskoa pähkinöillä vaikka toinen mitään ollutkaan tehnyt:D Ja laskettuun aikaan on
enää alle 2 kuukautta! Myös paljon tulevaisuudesuunnitelmia, kun niiden toteuttamisen aika
koittaa💗 Ja nyt kun vielä muistin niin häät! Käytiin siis Akin tädin häissä ja oli ihanat💕 No onhan häät aina ihania, mutta varsinkin nyt kun oli pitkästä aikaa jotain ohjelmaa:D


-Julia💕

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti