Mulla, kuten monella muullakin raskaus toi eteen sokerirasituksen, joka mulla oli tänään. Tässä siis testattiin raskausdiabetesta, aluksi 12h paasto, jonka jälkeen otetaan verikoe, juodaan sokeriliuos ja otetaan tunnin ja toisen tunnin jälkeen uudestaan verikoe.
Itselläni pelkkä paasto teki jo pahaa, sillä olen tottunut syömään aamupalan niin luonnollisesti heti herätessä oli nälkä ja tiesi että menee ainakin 4 tuntia ennen kuin saa syödä mitään, joka toi sitten heikon olon mukanaan. Rasituksesta ei myöskään tehnyt yhtään helpompaa se, että pelkään neuloja ja verta.
Ensimmäinen verikoe sujui melko ongelmitta, kunnes sen jälkeen tuli sokeriliuoksen vuoro. Ilmeisesti sokeriliuosta tarjotaan paikasta riippuen eri mauissa ja kylmänä tai lämpimänä. Mulle sattui lämmin (huoneenlämpöinen) sitruksen makuinen litku... tämän kokemuksen jälkeen en taida enää ikinä juoda spriteä. Litku siis maistui päivän auringossa olleelle spritelle johon liuotettu nesteen verran sokeria. Aika kamalaa. Helpoiten tilanne olisi mennyt kun olis juonut ykkösellä kaiken, mutta paha olohan siinä iski ennen kuin pääsin edes ensimmäisen lasin puoleen väliin. Liuosta oli siis noin 0,33dl. Pahasta olosta huolimatta liuos piti saada alas viidessä minuutissa ja siinä onneksi onnistuttiin.
Ensimmäisen tunnin aikana se sokeri alkoi lähinnä väsyttämään, mutta onneksi aika meni suht nopeasti. Hoitaja sanoi, että väsymys ja paha olo on tässä ensimmäisen tunnin aikana ja näinhän se melkein oli. Toinen verikoe sattui jo vähän enemmän ja sitten ei tarvinnutkaan kuin palata takaisin käytävälle odottelemaan toista tuntia.
Vartti ennen viimeistä verikoetta tuli todella paha olo. Olin varma, että paha olo vie voiton ja liuos tulee pihalle, mikä tarkoittaa, että rasitus menisi pilalle. Onneksi selvisin viimeiseen verikokeeseen (joka teki jo kipeää) ja pääsi vihdoin aamupalalle. Nyt oli sokerirasitus ohi. Vaikka olikin jo kova nälkä, ei syömisestä meinannut pahan olon takia tulla mitään.
Loppupäivänkin paasto ja sokeriliuoksen nauttiminen näkyivät olossa. Kotiin päästyä oli pakko päästä heti nukkumaan ja makaamaan kaamean olon takia. Ilmeisesti rasituksen jälkeinen sämpyläkään ei ollut ihan riittävä tankkaus, vaikka nälän tunnetta ei ollut tuntui pitkien päikkäreiden ja kauppareissun jälkeen siltä, kuin koko kroppa tärisisi nälästä.
No mutta onneksi tämä oli vain yksittäinen ''tempaus'' ettei enää tarvitse paastoilla ja vältellä veden juomista. Ja Tipinhän takia tämä tehtiin💕 Onneksi se on nyt takanapäin!
Nyt (3.6.) voin myös päivittää, että sokerirasitus sujui hyvin ja tuloksissa ei ollut vikaa!
Arvatkaa mitä! Sunnuntaina myös vihdoin saatiin oma pesukone tänne ja tänään pääsi jo pesemään Tipin vaatteita, lakanoita ja harsoja. Tätä oon jo ehtinyt odottamaan! Meillä pesutupa on seitsemän rapun päässä, joten jo oli aikakin saada oma kone niin pyykkiä saa pestyä omaa tahtia.
-Julia💕
