Aikaa on kulunut, mutta tässä ajassa on kyllä ehtinytkin tapahtumaan jo paljon! 7.9. siis syntyi meidänn pieni prinsessa💕 Olisi hurjasti kerrottavaa, mutta helpointa ehkä etten edes yritä saada kaikkea kerrottua tässä.
Loppuraskaus siis oli ja meni, olin jo tosi kipeä ja noin pari viikkoa ennen synnnytystä siirryiin tavallaan jonkinlaiseen omaan synnytyskuplaan, enkä enää jaksanut nähdä ketään tai jutella kenenkään kanssa paitsi tietysti Akin ja omien vanhempieni kanssa. Siitä ajasta ei siis juurikaan ole kerrottavaa ja tämä omassa kuplassa oleilu jatkui vielä noin viikon synnytyksen jälkeenkin.
Lyhykäisyydessään synnytys meni niin, että 2.9. mentiin käynnistykseen ja synnytyksen edistymättömyyden vuoksi 7.9. päädyttiin kiirelliseen sektioon jolloin vauva siis syntyi. Itse pääsin sitten kotiin 12.9. ja vauva pääsi kotiin 13.9.
Tällä hetkellä ollaan siis oltu kotona reilu viikko, ja meillä on mennyt hienosti💕 Tottakai arki on koko ajan uuden opettelua ja niitä omia hankaluuksiakin löytyy, mutta olosuhteisiin nähden meillä on mennyt todella hyvin.
Jos nyt jotain pitäis tarkemmin kertoa mitä mulle nyt kuuluu, niin pakko myöntää, että oon kyllä ollut todella stressaantunut, varsinkin verrattun raskausaikaan, jolloin olin todella rauhallinen. Pitkän sairaalassa olon jälkeen ja kaikki uusi kotona alkoi tuntumaan siltä, että seinät kaatuu päälle, nyt kuitenkin löysin paremman kuin hyvän pakokeinon. Vaunulenkit! Olen jo huomannut, että oma mieli on paljon virkeämpi ja olen ollut paljon paremmalla tuulella. Aiemmin en voinut sietää kävelyä, koska se on tylsää ja hidasta, joten en olisi voinut kuvitellakkaan kuinka paljon nauttisin siitä joskus. Myös tällä hetkellä ihmisten näkeminen piristää kovasti. Nyt huomaan olevani paljon väsyneempi mitä olisin uskonut, mutta toisaalta jaksan kuitenkin tehdä paremmin asioita mitä olisin uskonut.
Tottakai aluksi kun kaikki oli uutta ja on edelleen niin huomasi, että stressi oli vahvasti läsnä, sillä itselläni ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvan hoitamisesta ja sairaalaassa ehdin vaippaa vaihtamaan ehkä kolme kertaa ja vauvan syöttö tapahtui pullosta jossa oli valmiiksi lämmitetty maito. Pelotti aivan tajuttoman paljon, että pärjääkö vauvan kanssa kotona kun meillä ei ollut mahdollisuutta sairaalassa opetella vauvan hoitoa eikä sairaalassa muutenkaan neuvoja edes annettu. Ja pakko myöntää, että aluksi en millään tavalla nauttinut tästä. Oli hermoja raastavaa kun ei ymmärrä mitä se pieni ihminen itkullaan tarkoittaa. Nyt ollaan oltu puolitoista viikkoa kotona ja en tietenkään edelleenkään ymmärrä mitä se pieni ihminen yrittää kertoa, mutta nyt jo osaan iloita ja nauttia, kun arki on alkanut jo jollain tavalla rullaamaan💕
-Julia💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti